Ja otsikolla ei tarkoiteta pomon tänään tuomaa juustonaksupussia. Olivat ostaneet kotiin Pirkkanaksuja, jotka eivät sitten maistuneetkaan Taffelin veroisilta. Oikeassa olivat.

Välipaloilla tarkoitan pieniä valmistuneita töitä, joita olen tehnyt kaverin pontchon ohessa. Pontcho on tylsää tehtävää: ainaoikein ja aina kahden rivin jälkeen kerän vaihto. Mutta olenpahan päässyt kokeilemaan Puroa. Minulle ei kyllä ole kuudenkaan kerän jälkeen osunut yhtään solmua tai ohuempaa kohtaa.

Tässä on nyt valmistunut vasemman käden patakinnas huopasesta ja pari pannunalusta kesällä virkatun kassin jämistä. Patakinnasta neuloin messumatkalla ja huovutin sen pesukoneessa eilen. Ennen kuvan unohdin ottaa mutta se on aivan samanlainen kuin kesällä tehty. Pannunalusiin sain Balin menemään 15 cm:n pätkää lukuunottamatta. Jes!

Monet ovat ihailleet blogikoiran turkkia, joka onkin aika muhkea. Mutta välillä on siitäkin harmia. Eilen iltalenkillä blogikoira meni haistelemaan puretun omakotitalon aidan vierustaa. Ihmettelin, kun koira ei tulekaan takaisn, vaan riuhtoo itseään irti jostakin. Tontin aidan raosta oli kasvanut paksupiikkiinen ruusun oksa, joka oli tunkeutunut blogikoiran turkin sisään. Yritin ensin irroittaa koiraa käsin, mutta piikit tulivat hanskoista läpi. Vähän siinä jo ihmettelin, pitääkö soittaa joku tuttu apuun pensassaksien kanssa. Mutta sitten muistin, että minulla on avainnipussa aina mukana oma nimellä varustettu micrani, jonka saksilla sain oksan ensin poikki ja blogikoiran vapaaksi. Turkkiin jäi vielä parikymmentä senttiä, jonka sitten pala palalta katkoin pois. Blogikoira kiittää kauniisti ystävääni, jolta aikanaan sain työkalun lahjaksi.

Töissä alkaa jo hiukan hermostuttaa, koska jatkosta ei ole vielä(kään) mitään tietoa. Työsopimukseni päättyy vuoden loppuun. Olisi vain aika kiva saada tietää jatkuu/ei jatku, jotta pystyisi suunnittelemaan jo hiukan ensi vuottakin.