Kuten varmaan edellisestä kirjoituksesta huomasitte, J sai opintonsa päätökseen Englannissa ihan Harry Potter tyyliin. Hän siis valmistui suomeksi sanottuna humanististen tieteiden kanditaatiksi. 

Keskiviikkoiltana lensimme suoraan Manseen ja majotuimme hotelliimme Premier Inn'iin. Hotelli olikin suoranainen löytö, koska se maksoi vain 29£/huone/yö. Lisäksi se sijaitsi lähes keskustassa. 

Näkymä hotellin ikkunasta:

Ja hotellin ympäristöä:

Torstaina oli sitten tärkeä päivä. J lähti edeltä hakemaan Harry Potter -vermeitä ja me seurasimme sitten myöhemmin perässä. Koska ns. juhlasali oli aika pieni, jokaiselle valmistuneelle myönnettiin vain 2 lippua, joten M ei päässyt osallistumaan, mutta hän kulutti aikaansa shoppailemalla.

Itse seremoniasta ei ole kunnon kuvia, koska keskityimme mieluummin tapahtumaan kuin näppimään kuvia. Ja kuvat piti ottaa omalta paikalta eikä (onneksi) siellä saanut hyppiä pitkin salia. Paikka oli vanha kivirakennus, jossa oli suuret urut. Ennen seremoniaa meitä viihdytettiin urkumusiikilla. Aluksi yliopiston opettajat kävelivät kulkueena edessä olevalle korokkeelle. He olivat myös pukeutuneet viittoihin ja hassuihin hattuihin. Seuraavaksi rehtori piti puheen (lyhyen) ja sitten alettiin huudella valmistuneiden nimiä, ensin uudet tohtorit sitten maisterit ja lopuksi kanditaatit. Vararehtorin kunniaksi on sanottava, että suomalaisen nimen lausuminen sujui todella hyvin. Lopuksi opettajat kävelivät korokkeelta pois ja heidän perässään tohtorit, maisterit ja kanditaatit.

Pari kuvaa yliopiston alueelta:

 

M viihtyi erinomaisesti shoppailemassa ja tässä hiukan M:n Manchesteria:

Illalla kävimme juhlistamassa J:n valmistujaisia viime kerralla tutuksi tulleessa espajalaisessa ravintolassa.

Meillä oli siellä myös elävää musiikkia:

Ruoka oli jälleen hyvää. Istuimme hauskan tynnyripöydän ääressä. 

Hotelliin palasimme taksilla.

Koska Manchester oli meille aika tuttu paikka (varsinkin J:lle), pakkasimme perjantaina matkalaukut ja suuntasimme Manchesterin rautatieaseman kautta Englannin Järvialueelle Windermereen.

Junarata kulki tyypillisen manchesterilaisen näkymän ohi:

Junan ikkunasta kuvattua Englannin kansallismaisemaa:

Parin tunnin junamatkan jälkeen olimme englantilaisten omassa kotimaan suosikkikohteessa. Ja mitä näimmekään heti rautatieaseman jälkeen :D

Minulle ei koko aikana selvinnyt, millaisesta yritystoiminnasta on kyse.

Joka tapauksessa majapaikkamme Windermeressä oli Adam Place.

Tämä valikoitui majapaikaksemme, koska se oli ainut, jossa oli edes suhteellisen kohtuuhintainen majoitus. Saimme nimittäin perhehuoneen, jonka nimi oli Great Cable. Kaikki huoneet on nimetty alueen järvien mukaan. Isäntäpariskunta oli eritttäin ystävällinen ja auttavainen. Ja hintaan kuuluva aamiainen oli maittava järvialueen aamiainen (=englantilainen aamiainen ilman papusoosia mutta black puddingin kera). 

Majoittumisen jälkeen tutustuimme Windermereen. Nämä englantilaiset pikkukylät ovat tosi sympaattisia.

Kävimme myös kahvilla ja annokset olivat tosi maittavat:

Lauantaina oli sitten vuorossa järviristeily. Risteilyt lähtivät paikasta, jonka nimi oli Bowness. Windermerestä on sinne noin 1,5 mailia. Olimme jo perjantai-iltana käyneet siellä illallisella. Menomatkan kuljimme sinne bussilla. Bussikyyti maksoi meiltä neljältä 7,5£. Takaisin tulimme taksilla, joka maksoi 4,2£. Arvaatte varmaan kumpaa käytimme jatkossa. 

Lake Windermeren rannassa näytti tältä:

Risteilylippumme:

Ja laivamme:

Valitsimme keltaisen risteilyn (Yellow cruise), joka kesti noin 1,5 tuntia.

Tässä kuvaa Bownessin satamasta: 

Englantilaista järvimaisemaa:

Laivan kääntöpaikka oli kapean Lake Windermeren eteläpäässä. Siellä olisi ilmeisesti päässyt myös juna-ajelulle, mutta meille riitti pelkkä risteily.

Kuten kuvistakin näkee J:n valmistumistumispäivä (torstai) ja suurin osa perjantaista oli kaunista ja aurinkoista, mutta sitten lauantaina ja sunnuntaina välillä satoi kuin saavista ja välillä pilvet vain roikkuivat alhaalla.

Risteilyn jälkeen tutustuimme Bownessiin ja parin tunnin kuluttua palasimme taksilla majapaikkaamme palataksemme taas illalla syömään.

Tässä Bowness by night:

Vaikka Lake District on englantilaisille jotain erityistä, näin suomalaisena olin huomattavasti enemmän kiinnostunut kylistä kuin järvestä.

Sunnuntai olikin sitten matkustuspäivä: ensin kolmella junalla, joista kaksi oli tupaten täyttä, Manchesteriin, josta sitten sinivalkoisin siivin kotiin. Lentoasemalla meidät toivotti tervetulleeksi aika upea iltarusko.