Viimeinen lomaviikko vietettiin reissaten koko perheen voimin. Lauantaiaamuna oli taas suosikkiherätyksen, klo 3:00, aika ja siitä sitten suorinta tietä lentokentälle. Kone Splitiin lähti jo 6:20, joten kiirettä piti. Menomatkan meitä palveli Norwegian ja täytyy kehua, että tämä oli ehdottomasti paras halpalentoyhtiö, jolla koskaan olen lentänyt. Tietysti sillä oli samat rajoitukset kuin muillakin (vain yksi käsimatkatavara ja ruumaan menevistä täytyi maksaa erikseen), mutta koneisiin sai check-in:ssä omat paikat, kone oli lähes uusi, jalkatilaa löytyi yms. Niin ja lastenelokuva pyöri telkkareissa menomatkan.

Splitiin saavuttua lämpötila oli jo noussut lähes 30:een asteeseen. Lentokentältä apartementosiin kuljimme taksilla, mutta taksipa ei meinannut millään löytää paikkaa, vaikka meillä oli karttakin mukana. Navigaattorin, ohikulkijoilta kysymisen ja kerran jo ohiajamisen jälkeen olimme viimein perillä. Valtettavasti aikaisen lähdön yksi varjopuoli oli, ettemme päässeet heti sisään, mutta onneksi saimme jättää matkatavarat sinne ja saatoimme lähteä tutkimaan ympäristöä. Respan tyttö neuvoi meille lähistöllä olevan ruokapaikan, mutta päätimme kuitenkin kokeilla toista vieressä olevaa ja löysimme myös kaupungin uimarannan.

Lopulta pääsimme sisään huoneistoomme Apartments Adriartic Queen:ssa. 

Asunto sijatsi tämän talon pohjakerroksessa ja terassilta oli merinäköala.

   

Itse terassi olisi ehkä kaivannut huikan kohennusta, muttei se meitä haitannut. Asunnon vieressä sijaitsi myös toinen Splitin sairaaloista ja siihen kuuluva helikopterikenttä. Kentälle tuodaan lähisaarien vaikeat tapaukset, joita ei niiden pikkusairaaloissa pystytä hoitamaan. Yhtenä yönä heräsimme kaksi kertaa helikopteiden tuodessa potilaita ja yhtenä iltana näimme helikoterin laskeutuvan kentälle.

Split on ehkä Tampereen kokoinen kaupunki ja koska asuntomme oli kaupungin meren puoleisella laidalla, kuljimme keskustaan busilla. Bussimaksu oli 10 kunaa/hlö eli noin 1,50 euroa. Keskustassa oli tietysti vanha kaupunki ja rantabulevardi. Bulevardi on tuolla palmujen luona.  

 

Ja vanhassa kaupungissa näytti tältä:

Joka päivän aloitimme aamu-uinnilla. Rantaan kesti noin 5 min eikä siellä koskaan ollut ruuhkaa. Ranta oli kivikkoinen, mutta jalat pysyivät tosi puhtaina uinnin jälkeen. Ja vesi oli todella kirkasta.

Jo sisäänkirjautuessa respan tyttö kyseli oleskeluaikaa ja mitä aiomme käydä katsomassa. Hän itse suositteli paikkaa nimeltä Marjan. Hän halusi niin kovasti meidän käyvän siellä, että loppujen lopuksi hän vei meidät sinne omalla autollaan. Marjan on metsäinen virkistysalue, jossa on näköalapaikka ja kukkulan laella pieni kirkko. 

Marjan satamasta päin kuvattuna. Suunnilleen mäen puolivälissä on näköalapaikka.

Split Marjanin näköalapaikalta:

 

Laella oleva kirkko:

Takaisin Marjanista tulimmekin sitten portaita pitkin.

Muuten sen paremmin Split kuin Dubrovnik ei ole mikään liikuntaesteisen paikka. Joka paikkaan on portaita enemmän ja vähemmän eikä liikuntaesteisten vaihtoehtoja juuri ole.

Tässä vielä iltarusko Splitin satama-alueelta.

Tiistaina sitten vaihdoimme paikka ja teimme sen meritse. Aamulla 7:30 lähti laivamme Dubrovnikiin. 

Matka kesti koko päivän eli 7:30-18:30, mutta meillä oli autokannen alapuolella 4. hengen sisähytti, jonne saimme tavarat ja tarvittaessa itsemme. Laivan reitti kulki Kroatian rannikkoa pitkin. Maisemat matkan varrella olivat jylhän kauniita.

 

Dubrovnikin satamassa näytti tältä:

Majoituspaikkamme Dubrovnikissa oli Apartments Racic. Ja taas kartasta huolimatta meillä oli vaikeuksia löytää paikkaa. Majapaikkamme sijaitsi rinteen alaosassa (vain yhdet portaat ylöspäin), mutta taksi vei meidät rinteen puoleenväliin, josta sitten saimme taiteilla laukkujen kanssa alaspäin. Onneksi kapeilla, kiemurtelivilla kujilla ei ollut kuin porras siellä sun täällä. Muuten olisi voinut olla ylitsepääsemätön paikka.

Taksi jätti meidät näköalapaikalle, josta olivat hulppeat maisemat alhaalla levittäytyvään kaupunkiin.

Kun vihdoin pääsimme perille majapaikkaamme, ihastuimme siihen välittömästi. Se oli perheen omistama omakotitalo, jossa oli muutama vuokrattava huoneisto. Meillä on kaksio ja oma terassi. Saavuttuamme ystävällinen emäntä toi meille kylmät oluet, jotka tulivat tosi tarpeeseen.

Tässä hiukan kuvaa ihanan viileästä terassista.

Yksi paikan parhaista puolista oli myös jokapäiväinen vieraamme Biba.

Biban lisäksi eläimistöön kuuluivat myös kolibrit.

Dubrovnik oli Splitiä enemmän turistikaupunki ja rantapaikka. Ranta siellä oli hiekkainen ja turistinen. Vanhakaupunki oli myös suurempi kuin Splitiin.

Ja portaita oli jos mahdollista vielä enemmän. Niistä jo varoitettiinkin:

Vanhan kaupungin pääkatu:

Dubrovnikissa on gondolihissi, joka vei rinteen päälle. Mutta se oli rikki juuri sinä päivänä, kun meidän piti mennä.  

Perjantaina palasimme Blue1:n lennolla takaisin Suomeen. Odottaessamme bussia pysäkillä taksi pysähtyi kohdallemme ja lupasi viedä meidät kentälle bussin hinnalla. Tottakai otimme tarjotuksen vastaan.  

Nämä kaksi Kroatian kaupunkia olivat kuin suoraan Italiasta Itä-Eurooppalaisilla mausteilla. Dubrovnikiin voisin joskus tulla uudelleenkin, mutta porraskestävyyttä pitäisi ehdottomasti harjoitella ensin.