Toissailtana lähdin blogikoiran kanssa lenkille. En ehtinyt kuin parinkymmenen metrin päähän kotipihasta, kun kaaduin ja sen jälkeen tiesin, että pahasti kävi. Tämä oli siis se ilta täällä, kun peilijään päälle satoi lunta oikein urakalla. Jouduin jonkun aikaa istumaan jalkakäytävällä, kunnes ystävällinen nuori pariskunta koiransa kanssa tuli avuksi. Toinen otti blogikoiran ja toinen kaivoi taskustani kännykän, jotta saatoin soittaa apuvoimat paikalle. Tapaturma sattui noin klo 20.30 ja ruuminosa, joka oli oudossa asennossa ja h......n kipeä, oli vasen ranne. 

Sitten lähdettiin taas kerran tutustumaan paikalliseen päivystysterveydenhuoltoon. Ennen klo 23.00 täällä pitää mennä kaupunginsairaalaan, vaikka sen röntgenosasto menee kiinni jo klo 20.00. Joten ensin jonotettiin siellä lääkäriin, joka totesi, että odotanko seuraavaan päivään ja tulen sitten kuvauttamaan siellä vai menenkö lähetteen kanssa keskussairaalaan. Ei paljon huvittanut lähteä kotiin särkevän käden kanssa, joten sitten ajettiin seuraavaan sairaalaan, jossa päästiin lähes heti röntgeniin, mutta lääkärille oli hillitön jono. Mies lähti kotiin yhdentoista maissa ja minä pääsiin ensimmäisen kerran tutkimushuoneeseen 02.15. Noin puolen tunnin päästä tuli lääkäri, joka puudutti ranteen ja se vedettiin paikalleen ja kipsattiin. Sitten taas marssiittiin röntgeniin. Ja sitten sain ilokseni tietää, ettei ranne ollut mennyt paikalleen, vaan koko rumba alusta uudelleen (paitsi puudutetta). Toisella kertaa saivat luut kohdalleen, mutta sittenkin piti vielä puoli tuntia odotella sairaslomatodistusta, lääkereseptiä ja taksitodistusta. Kotona olin puoli viiden jälkeen aamulla. Kipsi tulee olemaan paikallaan viisi viikkoa ja sairaslomaa sain - 2 päivää. Mies nauroikin, että flunssasta ja rannemurtumasta saa saman verran sairaslomaa.

1278166.jpg

Tällä kädellä ei paljon neulota. Harmittaa todella paljon. Piti nimittäin tehdä kaverille synttärilahjaksi Kerttu-sukat, mutta nyt jää kyllä tekemättä kaikki neulontajutut.