Häistä on palattu ja kivaa oli. Menomatkalla meinasi tulla kiire, koska piti tehdä pieni lenkki blogikoiran hoitoonviennin vuoksi. Sitä paitsi majoittuminen hotelliin kesti aikansa, koska paikalla oli vain yksi työnekijä, joka hoiti samalla tarjoilijan ja vastaanoton työt (ja varmasti luppoaikanaan kokin ja siivoojan hommat myös). Ensimmäisen kerran huokaistiin kirkon penkissä noin kymmenen minuuttia ennen seremonian alkamista.

Totutusti morsian oli kaunis ja sulhanen komea varsinkin, kun olimme tottuneet heidät näkemään enimmäkseen toppa/tuuli/verryttelypuvuissa. Meidän tuttavuutemme nimittäin alkoi noin viisi vuotta sitten yhteisen harrastuksen kautta. 

Juhlat jatkuivat sitten kävelymatkan päässä olevassa kunnostetussa seurantalossa. Siellä oli pöytiin jaettu koivusta sahatut pienet nimikortit, joiden perusteella paikat oli jaettu. Meidät lahtelaiset oli sijoitettu samaan pöytään ja tämä pöytä oli taatusti juhlien äänekkäin ihan ilman mitään sisäisiä rohkeuden lisääjiä. Tarjoilut olivat runsaat ja bändi ammattitaitoinen. Tanssikin pakollisen lavatanssiosuuden jälkeen hoidettiin isossa piirissä, joten ilman vakituista pariakin olevat pääsivät tanssiin mukaan. Myöskään mitään erityisiä kuppikuntia ei syntynyt. Siispä kyseesä olivat harvinaisen avoimet ja iloiset häät.

Pari kuvaakin voin tänne laittaa:

1569010.jpg    

Tässä jatkopaikka kuvattuna tänä aamuna, kun ei muistettu illalla kuvausta hoitaa.

1569007.jpg   

Tämä on sitten boolimalja, jossa on neljä hanaa. Systeemiä en osaa selittää, mutta hieno se oli. Kuulemma Helsingistä vuokrattu.

Hauska sattuma oli, että hääpari oli valinnut häävalssiksi saman, joka meillä oli melkein 24 vuotta sitten eli 'Suvivalssi'. Myös kakkosvalssi ´Metsäkukkia´oli sama. Ja meidänkin häitämme vietettiin toukokuussa, tosin noin viikkoa myöhemmin. Tässä onkin hääpäivä kohta tuloillaan.  

Jatkopaikasta oli onneksi vain 20 metrin kävelymatka hotellille, joka sekin otti koville tanssimisen rasittamille jaloille. 

Aamulla sitten taas odoteltiin avaimen luovutusta ja huoneen maksamista, mutta onneksi ei ollut kiire. Paluumatkalla poikettiin kummityttöä katsomaan, joka oli oppinut jo vierastamaan, mutta hyväksyi meidän lopulta. Ja kasvanuthan tyttö oli kovasti, kun ei oltu pariin kuukauteen nähty.