Palaan vielä selvyyden vuoksi edelliseen kirjoitukseen. Olimme blogikoiran kanssa hänen talonsa kohdalla, mutta toisella puolella katua paikassa, joka ei ollut kenenkään tonttia.  Ja kun uroskoira nostaa koipea, se tarkoittaa pissaamista. Ns. kakkoselle sekä uros- että narttukoirat kyykistyvät. Joten blogikoiran nestemäistä jätöstä minun olisi ollut  tosi vaikea saada pussiin. Siksi ajattelinkin potkaista päälle lunta, kunnes huuto sai minut toisiin ajatuksiin. 

Ennen kuin meillä oli koiraa, inhosin myös keltaisia lumivalleja. Mutta mieleenikään ei olisi tullut räyhätä koiranulkoilluttajalle, jos koira pissaa tien toisella puolella. Nykyään koirien ja koiranomistajien vihaajia löytyy yllättävän paljon. Blogikoira onneksi tekee kakkoset yleensä 90%:sti metsään, mutta sinne päästäksemme meidän on kuljettava asustusalueen läpi eikä koiraparka pysty pidättämään pissaansa koko matkaa. Ja koirat tunnetusti pissaavat sinne, minne muutkin ovat ennen heitä ehtineet. 

Mutta olenpa saanut valmiiksi käsityön! Ja tämän vieläpä tilasi mieheni. Nimittäin joskus 90-luvun alussa hänelle neulomani polvenlämmittäjät olivat vihdoin viimein tulleet tiensä päähän. Hän käyttää niitä hiihtäessä, jolloin viima saattaa käydä kylmästi polviin.

Mies valitsi ihan itse langaksi joskus Ketunpään sukkapaketissa olleen Inka Dreams sukkalangan. Neuloin lämmittimet 2,5 mm:n puikoilla. Silmukoita oli alussa 100 ja lisäykset tein sileällä osuudella. Vielä eivät ole päässeet käyttöön, mutta varmaan tällä viikolla kuitenkin.