Palattu ollaan ja tuliaisina on kunnon brittiläinen flunssa. J oli sairastanut sitä jo muutaman päivän Manchesterissä ja matkan aikana se tietysti tarttui sekä mieheen että minuun. M ja ystäväni olivat vastustuskykyisempiä. Heillä ei ainakaan vielä ole oireita.

Muuten meillä oli oikein kivaa ja haluaisin uudelleen Irlantiin mutta tällä kertaa maaseudulle.

Pahimmat tuskanhiet puristimme heti lentoasemalla. Lensimme Aer Linguksella, joka on halpalentoyhtiö. Ainakin Ryan Airilla on tapana lyödä lähtöselvitys kiinni 45 minuuttia ennen koneen lähtöä ja tämä tehdään, vaikka jonossa olisi miten paljon asiakkaita tahansa. Olimme ajoissa, mutta jono oli pitkä ja noin 30 matkustajaa ennen meitä, oli jotain epäselvyyksiä matkatavaroiden kanssa ja jono pysähtyi kuin seinään. Odottelimme sitten siinä selvityksen tulosta ainakin 20 minuuttia ja 45 minuutin raja tuli ja meni ja koneen lähtöaika alkoi lähestyä, muttei voinut tehdä muuta kuin jonottaa. Loppujen lopuksi pääsimme luukulta noin 20 minuuttia ennen koneen lähtöä ja eikös turvatarkastuksessa joku latonut ruispaloja noin 6 pussia hihnalle. Ja sitten tietysti minun ja miehen kohdalla piippasivat metallinpaljastimet. Minulle tehtiin ruumiintarkastus (onneksi aika pintapuolinen). Loppujen lopuksi kone oli vartin myöhässä ja ehdimme sinne lopulta ihan reilusti. Loppumatka sujuikin sitten ilman ongelmia.

Pari seuraavaa päivää tutustuttiin kaupunkiin jalkaisin. Kierrettiin nähtävyyksiä kuten Trinity college, James Joycen patsas, Molly Malonen patsas ja Temple Barin pubialue. Hotelli nimittäin sijaitsi ihan pubialueen reunalla. Hotellista oli muutenkin lyhyt matka nähtävyyksille ja kaupoille yms. Ainut huono puoli hotellissa oli, että se sijaitsi aivan kirkon vieressä ja kirkonkellot soivat aina puolen tunnin välein. Tasatunnein ne ilmoittivat vielä kellonajan. Tässä kuva lähikirkosta:

                                   

Irlantilaisia oli minulle mainostettu ystävällisiksi ihmisiksi, mutta meidän kohdallemme ilmeisesti osuivat kaikkein myrtseimmät yksilöt, koska hymyä ei tahtonut irrota sen paremmin hotellin vastaanotossa, aamiaistarjoilussa tai kaupassa. Ensimmäisen pubin baarimikollakin oli komea musta silmä. Lieneekö joutunut poistamaan asiakkaita vastoin heidän tahtoaan. Vasta loman loppupuolella tuli vastaan todella mukavia asiakaspalvelijoita. Ja suomalaisia aina syyllistetään epäystävällisestä palvelusta.

Muutama kuva kaupunkinäkymistä.

 

Huomaa ovien väritys :)

Kaksikerrosbusseja täälläkin ja tottakai vasemmanpuoleinen liikenne.

Ja ostosparatiisi.

Kuvaa Liffey-joen rannalta.

 

Tämä taisi olla James Joyce.

Ja tässä yksi Trinity collegen rakennuksista.

Perjantaina lähdimme DART-lähijunalla Dublinista etelään pieneen rantakaupunkiin nimeltään Greystones. Matka kesti reilut puoli tuntia ja juna kulki pitkin rannikkoa. Maisemat olivat välillä upeat, kun rata kulki pitkin rantakallioita. Pieni, pikantti yksityiskohta oli, että romanialaiset haitarinsoittajat olivat löytäneet tiensä sinnekin. Tosin soittotaito oli hiukan  parempi kuin paikallisen sokoksen edessä haitaria pitelevillä. En kyllä pitänyt siitä, että nenän alle paiskattiin muki ja kun ei reagoinut, ilmoitettiin vaativalla äänellä: money. En antanut.

Greystones on varmasti kesällä hieno paikka. Siellä oli isot hiekkarannat ja pieni kylänraitti. Rannalla keräilimme kiviä ja simpukankuoria, kunnes tiukka sadekuuro yllätti meidät. Tätä ennen oli Irlannin meri jo yllättänyt miehen ja kastellut hänen jalkansa.

M ja Irlannin meri Greystonesissa

Lauantaiaamuna ehdimme vielä käydä toreilla. M teki pari löytöä, joka pelastivat hänen matkansa :)

Lentokentällä olimme tällä kertaa todella ajoissa. Ja kaikki sujuikin muuten hyvin, mutta jäin taas kiinni turvatarkastuksessa. Nyt ei sitten tarkastus ollutkaan pintapuolinen. Pari kertaa uudestaan metallinpaljastimen läpi, tukiside ja kengät pois, käsinkopelointi ja käsikäyttöinen metallinpaljastin. Sitten vielä tyhjensivät käsilaukkuni ennen kuin sain luvan jatkaa matkaa.

Ystäväni tuli vielä meille yöksi ja jatkoi kotiin vasta sunnuntaina. Kiitos matkaseurasta, otetaan taas joskus uusiksi.

Lankakauppoja en matkalla nähnyt yhtään. Ostoskeskuksen matkamuistomyymälän takaosassa oli korissa villalankoja, jotka olivat melko karkeita. Jätin ostamatta, koska en keksinyt käyttöä. Koneessa neuloin bamupuikoilla sukkaa, mutta en ollut tyytyväinen jälkeen, joten hotellissa purin sen pois ja aloitin alusta. Paluumatkalla sain tehtyä vartta kantapäähän saakka.

Koska lankakauppoja ei löytynyt, mies osti minulle lohduksi tämän:

   

En ole vielä ehtinyt tutustua opukseen, mutta lanka on ainakin 100% akryyliä.