Taas on yksi työpäivä takana. Olin siis tänään poikkeuksellisesti töissä, koska pidän maanantain vapaata ja toimin äidin saattajana sairaalareissulla. Samalla palautan kukkakauppaan maljakoita, hoitelen pankkiasioita ja käyn hakemassa haudalta kukkakortit. Toivottavasti saan asiat hoidettua.

 

Torstaina sain ex-työkaverilta sähköpostia, jossa lopussa luki suurin piirtein näin: näkemisiin sitten huomenna. Onneksi hän oli postin alkupuolella selvittänyt, mihin hän oli menossa. Olin aivan kokonaan unohtanut, että joskus keväällä olin lupautunut mukaan tänne. En ollut maksanut ilmoittautumismaksua enkä valmistautunut mitenkään muutenkaan.

 

Hoidin asiat sitten pikavauhtia kuntoon ja olin eilen ajoissa paikallisella turistipysäkillä. Ja täytyy sanoa, että paljosta olisin jäänyt paitsi, jos minua ei olisi muistutettu. En nyt selitä sen tarkemmin ohjelmaa, koska se on selvitetty linkissä hyvin, mutta traktorikyyti tarkoitti istumista lavalla olkipaalien päällä ja toiset olkipaalit toimivat astinlautoina, jotta lavalle yleensä pääsi.

 

Luontosamoilu ei ollut pitkä, koska pimeys laskeutuu tähän aikaan jo turhan aikaisin. Kohteena oli paikallinen riistapelto, jossa isäntä piti pii-iitkän esitelmän hirvenmetsästyksestä ja hirvistä yleensä. Vaikka olen maalta kotoisin, ei silloin tunnettu riistapeltoja. Yleensä hirviä pyrittiin vain hätistelemään pois kaikilta pelloilta. Riistapeltojen tarkoitus on pitää hirviä pois taimikoista ja osaltaan myös liikenteestä.

 

Hirvenmetsästyksessä uusi asia oli, että koirilla on nykyään liivi, jossa on puhelin. Puhelimen avulla pystytään paikallistamaan, missä koira ja mahdollinen hirvi ovat (10, 20 vai 30 km:n päässä). Parasta koko hommassa on, että puhelimeen voi soittaa (tässä vaiheessa joku kysyi, että vastaako se koira :D). Kuulemma yhteys avautuu ja kuulee, haukkuuko koira (=hirvi on pysähtynyt) vai jatkuuko lenkki.

 

Nuotiokahvien, keihäänheiton ja jousiammunnan (osuin muuten kerran; oli 3 yritystä) jälkeen lähdettiin tilalle takaisin. Ruokailu oli mahtava. Niin maukasta ruokaa en ole syönyt pitkään aikaan. Ruokailun jälkeen ammuttiin laser-aseella maaliin. Ja sitten jouduimme 5 minuutissa tekemään ryhmässä käsikirjoituksen ja ohjauksen näytelmään, jossa aiheina olivat: hirvi syö, emohirvi synnyttää, ylivuotinen vasa potkaistaan maailmaan ja miten se siellä selviää. Näytelmän piti kestää 2,5 min. Meidän ryhmällä kesti 1,5 min ja suurin osa oli hysteeristä naurua sekä näyttelijöillä että yleisöllä.

 

Vaikka homma kesti 4 tuntia, ei missään vaiheessa tullut tylsää hetkeä. Ohjelma oli hyvin suunniteltu. Ai niin, unohdin kertoa, että heti alussa meidät jaettiin kahteen ryhmään, jotka kilpailivat keskenään tietovisassa, nuotiopaikan urheilulajeissa, ammunnassa ja näytelmässä. Ja meidän ryhmän voitti. Palkinnoksi saimme ison rasian suklaata.