Ja arvonta on päättynyt! Arvonta suoritetaan kotona, kunhan saan jonkun onnettarista pysymään tarpeeksi kauan paikallaan.

Tämä on ollut aika raju vuosi. Kuten joku sanoi, elämä on selviytymistä kriisistä toiseen. Ja niitä on tämän vuoden aikana riittänyt. Tykkään aina saada huonot uutiset ensin, joten kerron tässäkin negatiiviset asiat ensin.

Jo ennen blogin perustamista vanhempani siirrettiin terveyskeskuksen vuodeosastolle, mutta blogissa on aina silloin tällöin sivuttu heitä. On ollut raskasta käydä heitä katsomassa ja seurata voimattomana vierestä heikkenemistä. Eikä se sairaalaympäristökään niin herkkua ole. Äiti pääsi siirtymään vanhainkotiin, mutta isälle terveyskeskus jäi viimeiseksi "asuinpaikaksi".  Isän, vaikkakin odotettu, kuolema oli järkytys ja kaikki käytännön järjestelyt piti opetella kantapään kautta. Ne ovat osittain vielä kesken.

Viime syksyn pahin paikka olivat tietysti potkut töistä. Vaikka uusi, tosin määräaikainen, työ järjestyi nopeasti, henkinen kolhu oli aikamoinen. En ole varmaan vieläkään päässyt siitä kokonaan yli. Eikä vuodenvaihteen jälkeisestä ajasta ole tietoa.

Uusi kokemus oli tämän vuoden puolella tapahtunut tapaturmakin, josta en todellakaan halua toisintoa.

Seuraavan tapahtuman voisi laittaa sekä negatiiviseen että positiiviseen laatikkoon. Kyseessä on tietysti J:n opiskelu. Negatiivista siinä on, että hän lähti niin kauas ja on ikävä. Positiivista on tietysti, että hän viihtyy ja että yleensä sai opiskelupaikan.

Tästä voidaankin siirtyä positiivisiin. Eräs vuoden ykköstapauksista on tietenkin tämä ja siihen vielä lisättynä tämä. Kyseinen pikkuneiti tuo iloa kaikkien meidän elämään. Yksivuotissynttärit ovat ihan ovella.

Omat viisikymppiset olivat myös hiukan kaksipiippuinen juttu. Ihania yllätyksiä sain läheisiltäni, mutta en minä oikeasti ole jo viisikymmentä, enhän?

Ja lopuksi todella iso positiivinen asia, joka on tänne blogimaailmaan eksyminen, neuletapaamiset ja kaikkien uusien, ihanien ihmisten sekä live- että virtuaalitapaamiset. Kiitos teille kaikille, että olette käyneet täällä ja olleet mukana sekä surussa että ilossa!

Jatkan edelleen bloggaamista, mutta toivon todella hartaasti, että seuraava vuosi on paljon rauhallisempi kuin tämä ensimmäinen.