Meille ei ole tullut kissaa blogikoiran kauhuksi, vaan kyse on Lahden kaupunginteatterin Cats musikaalista, jota oltiin miehen kanssa katsomassa eilen. Itse asiassa pankkimme kutsui meidät sinne. Kutsu on herättänyt ihmetystä tuttavapiirissä ja erityisesti meissä itsessämme. Pankit eivät yleensä vaivaudu tarjoamaan mitään tälläisille tavallisille tallaajille. Koska mies kerrankin sattui olemaan aamuvuorossa ja koska kutsuun sisältyi väliaikatarjoilu, otimme tietysti sen vastaan. 

Musikaali oli sellainen kuin kuvittelinkin: paljon notkeata tanssia ja reipasta laulua, mutta minusta se oli tylsä. Varmaan se johtui ainakin osittain siitä, että en ole koskaan pitänyt musikaalien suomeksi käännetyistä lauluista. Ainoastaan Memory oli hyvä. Jos tätä vertaa Tampereen Vuonna 85 musikaaliin, jossa laulut ovat jo valmiiksi suomalaisia, 85 voittaa reilusti. Samoin Mamma Mia -musikaali oli upea, mutta siinä laulut esitettiin englanniksi. Jos Lahdessa haluaa katsoa hyvän musikaalin, niin se on sitten  ehdottomasti Beatles.

Kirjoituksen käsityöosuus on iloinen toteamus, että pystyn jälleen neulomaan. M:n pystyraitalapaset ovat edistyneet hiukan. Tein viime syksynä SNY:lleni Jossulle pystyraitalapaset ja M kaipaili jo silloin samanlaisia.Vaihdoin vain värityksen toisin päin ja lanka näyttää riittävän. Tässä kuva Jossun lapasista.


                     985195.jpg             

Hyvää tulevaa palmusunnuntaita kaikille!