Edelliseen kirjoitukseen lisään vielä, että J:n asunnossa oli kokolattiamatto, kun kerran Britanniassa ollaan, muualla paitsi kylpyhuoneessa. Siellä oli lautalattian päälle asennettu muovimatto. Miehen kanssa nukuttiin päät lähellä seinää, jossa vesiputket kulkivat ja epäillyttävästi sieltä kuului tiputusta. Taitaa olla aikamoinen kosteusvaurio muhimassa.

Anyway, J:n tentin jälkeen suunnattiin rautatieasemalle ja kohti Skotlantia. Määränpäänä oli Edinburgh. Matka kesti hiukan yli kolme tuntia. Siinä ehti katsella maisemia, jotka useimmiten näyttivät tältä.

mutta siellä näkyi myös näitä aika tavalla.

Juna pysähtyi myös surullisenkuuluisan Lockerbien kylän asemalla.

Edinburgh:ssa kävelimme rautatieasemalta hotelliin. Kaupunki on sen verran pieni, että keskustassa voi kävellä joka paikkaan. Hotellimme oli The Ballantrae Albany Hotel, joka oli pieni, mutta tosi mukava hotelli rauhallisella sivukadulla.

Ensimmäinen asia, joka pisti silmään oli kaupungin siisteys. Manchester ja ilmeisesti muutkin Keski-Englannin kaupungit ovat ulkoiselta olemukseltaan todella roskaisia ja nuhruisia. Tämä kuva on otettu hotellihuoneemme ikkunasta.

Tässä sitten hiukan sisäkuvia M:n ja J:n huoneesta.

Isoin yllätys kuitenkin oli, kun avasin yöpöydän laatikon ja siellä ei ollutkaan Uutta Testamenttia vaan tämä. Ensin ajattelimme, että joku on vain jättänyt sen sinne, mutta koska toisessakin huoneessa oli sama kirja, ilmeisesti ne kuuluivat huonevarustukseen.

Illalla lähdimme sitten syömään ja valitsimme italialaisen ravintolan, koska kukaan meistä ei ollut kiinnostunut Haggiksesta. 

Täällä sainkin sitten elämäni parhaan risoton. Lieneekö maku tullut villisienistä, joita annoksessa oli.

Seuraavana päivänä lähdimmekin tutustumaan vanhaan kaupunkiin ja Edinburghin linnaan.

Sinne päästäksemme piti ensin nousta portaita.

Portaiden jälkeen kaupunkiin päin katsottaessa näytti tältä.

Ja sitten itse linna:

Ja tietysti vartiosotilas:

Linnakierrokselle emme ostaneet lippuja, joten ihailimme linnaa vain niin pitkälle kuin pääsimme.

Linnalta jatkoimme vanhan kaupungin toiselle puolelle, katsomaan Greyfriars Bobbya.

Bobbyn tarinan voi lukea täältä. Kun ensi kerran luin Bobbystä, minulle tuli kyyneleet silmiin. Disney on ilmeisesti tehnyt aiheesta elokuvankin joskus 50-luvulla.

Bobbyn haudalle on edelleen tuotu kukkia.

Tässä on teksti lähempää.

Tässä on sitten pubi, josta Bobby kävi ruokansa hakemassa. Sisällä on kuvia elokuvasta. Siellä myös pidimme sadetta ja söimme vähäsen.

Matkalla Bobbyn luo ohitimme ravintolan, jossa ensimmäinen Harry Potter syntyi. Sisällä emme kuitenkaan käyneet.

Loppupäivä kuluikin muutamassa kaupassa käyden ja vähän hotellilla leväten. Illalla kävimme taas italialaisessa syömässä. Emme kuitenkaan samassa kuin edellisenä päivänä. Italialaisia ravintoloita vain tuntui olevan aika paljon kaupungissa.

Seuraavana päivänä juna kohti Manchesteriä lähtikin jo puolenpäivän aikaan, joten olimme jo iltapäivällä J:n asunnossa. Nuoriso halusi käydä vielä Manchesterin keskustassa ja mekin lähdimme mukaan. Teimme vielä viimeiset ostokset ja söimme nopeasti ja terveellisesti macissä ja KFC:ssä;) Loppuilta ja osa yötä kuluikin rattoisasti J:n huushollia pakaten.

Seuraavana päivänä J:llä oli vielä infotilaisuus ensi vuodesta puolilta päivin ja huoneiston lopputarkastus kello kahdelta. Me muut huhkimme hiki päässä, että saimme asunnon tyhjäksi ja mm. jääkaapin sulatettua ajoissa. Tarkastus meni läpi ja seuraavaksi ohjelmassa olikin painavien matkalaukkujen raahaaminen lentokentälle. Lentokentälle mennessä käytimmekin viimeisen kerran megaridereitamme.

Tällä kertaa kone oli ajoissa ja vaihtaessamme Frankfurtin lentokentällä ehdimme peräti ostaa jäätelöt. Kotimaassa olimme noin klo 1:20 lauantaiaamuna. Tällä kertaa 2 ensimmäistä matkalaukkua tulivat lähes ensimmäisinä, mutta kaksi muuta tuli lähes viimeisinä jonkin aikaa kestäneen tauon jälkeen. Emme tosin olleet huolissamme, koska meidän kanssamme olivat odottamassa mm. miehistön jäsenet. Kotona olimme noin kello kolme aamuyöllä. 

Käsitöitä ehdin tehdä lentokoneessa ja junassa, mutta sen minkä tein lähes kokonaan purin, kosken ollut tyytyväinen jälkeen. Joten niistä ei sen enempää. Neulelankoja näin vain Manchesterin John Lewis tavaratalossa.  Mutta Skotlannissa näin tällaisia lankoja:

Linnan lähellä pääsi tutustumaan toimivaan kutomoon.

Päätän matkaraporttini tähän ja lähden valmistautumaan huomiseen töihinlähtöön.