Rivitalomme viereisellä omakotitaloalueella on erään talon postilaatikon vieressä itse tehty kyltti: Älä k…ta koiraasi pihatiellä. Sanamuotoa olisi voinut harkita, mutta asia tulee selväksi. Olen ollut hyvin tarkka, että ko. tienhaaran ohitan aina toiselta puolelta katua. Niin tein eilenkin blogikoiran kanssa lenkkeillessä. Tietysti blogikoiralle tuli tarve nostaa koipea juuri tämän talon kohdalla, MUTTA toisella puolella katua. Juuri kun blogikoira sai koipensa alas, vastapäisen talon ikkuna avautui ja mieshenkilö huusi jotenkin näin: ”Älä nyt h….tissä k…ta sitä koiraasi toisten ikkunan alla”. Ihan tarkka lainaus ei ole, koska olimme sen verran kaukana, että ääni ei kantanut kunnolla meille asti. Hämmästyin huudosta niin paljon, etten edes osannut vastata mitään. Jos meille ei olisi huudeltu mitään, olisin voinut jalalla potkaista lunta pissan päälle, mutta näin ollen jätin sen tekemättä. Jonkun matkan päässä pysähdyin juttelemaan tuttavan kanssa ja loppujen lopuksi oli naurussa pitelemistä, kun huutaja ilmestyi mökistään lapion kanssa ja kävi peittämässä blogikoiran pissat toiselta puolelta katua.


Eivät minustakaan koirien jätökset kinoksia kaunista, mutta jossakin niidenkin on tarpeensa tehtävä. Muuten tällä huutajalla on kissa, joka kulkee ulkona vapaana. Mutta joka tapauksessa paha olo tuostakin tapauksesta jäi.

Sitten vähän iloisimpiin asioihin. Ritva on antanut minulle tunnustusta. Kiitos Ritva; lähetän tunnustuksen ilman muuta takaisin sinulle.

Mahtavia blogeja on niin paljon, etten millään osaa valita, joten tämä on teille kaikille blogillisille kävijöille. Olkaa hyvät!