eli olemme muuttaneet koko viikonlopun. Olen muuten vakaasti sitä mieltä, että joko en enää tästä muuta minnekään tai sitten muuton hoitaa muuttofirma täyspalveluna. Meillä on vielä kuun loppuun aikaa, mutta tavaroita on vielä vanhassa paikassa.

Avaimen saimme perjantai-iltana, jolloin heti lähdimme miehen ja blogikoiran kanssa käymään talolla. Ensimmäinen, joka meitä tervehti siellä, oli pitkäkorvainen rusakko:) Ilmeisesti se oli käynyt siellä talven aikanakin, koska yhtenä kolmesta puuntaimesta oli jyrsitty aika reippaasti. Ilmeisesti minun pitää myös terästäytyä puutarhan hoidossa, koska pikaisen tarkastelun perusteella en tunnistanut yhtään puuta tai pensasta. Tietääkö muuten kukaan, miten käy jos viime kesänä istetun pionin kaivaa ylös nyt ja istuttaa uuteen paikkaan?

Ihmiset osaavat aina hämmästyttää! En tajunnut ollenkaan, miten hyviä ja auttavaisia ystäviä meillä onkaan. Meille oikein tarjouduttiin muuttoavuksi. Oikein pelottaa ajatus, että olisimme yrittäneet hoitaa koko rumban omillamme. Ei edes ruokailusta tarvinnut huolehtia, kun ystäväni teki maittavat sapuskat koko porukalle. Ai niin, nuorin muuttoapulainen oli 1-vuotias. Hän toimi lähinnä työnjohtajana:)

Blogikoira on aivan sekaisin, kun koko ajan sahataan kahden paikan väliä. Jonkinlaista innostusta kuitenkin herätti aamulla uuden kodin pihalla hiisviskellyt kissa. Viime yö vietettiinkin oltiin ensimmäistä kertaa uudessa kodissa. M tosin vielä haluaa asustaa viime hetkeen saakka vanhassa paikassa. 

Kuvia tulee sitten joskus, kun saan koneen toimimaan uudessa paikassa. Mutta sitä ennen muutetaan ja muutetaan.