Keskiviikkona herätys oli aamuyöllä ennen kolmea, jotta ehdimme 6:30 lähtevään koneeseemme. Puoliunessa seisoimme check-in-jonossa emmekä olleet vielä kunnolla hereillä koneessakaan. Vasta bussissa aloimme tajuta, että todellakin olemme reissussa ja vielä Italiassa, missä kukaan meistä ei ole aikaisemmin käynyt.

Hotelli oli Picale, jonka sijainti 10 metrin päässä rannalta oli aivan mahtava. Tosin rannalle mennessä piti kuitenkin ylittää vilkkaasti liikennöity tie. Joten varovainen piti olla. Rannan läheisyydestä johtuen emme kertaakaan käyttäneet hotellin allasosastoa.  Meillä oli huoneisto kolmannessa kerroksessa. Parvekkeelta näki kyllä merelle, mutta yksi ruma rakennus olisi voitu purkaa, jotta näköala olisi ollut vielä parempi.

Pari ensimmäistä päivää tutustuimme lähialueeseen (lue: rantaan) ja Algheron vanhaan kaupunkiin. Hotellilta pääsi vanhaan kaupunkiin rantatietä joko kävelemällä tai sitten paikallisbusseilla, jotka kulkivat noin puolen tunnin välein aamuyhdeksästä iltayhdeksään. Olimme myös todistamassa bussilippujen hintojen nousua  70. sentistä euroon.

Sitten laajensimme reviiriämme ja matkustimme paikallisjunalla lähimpään kaupunkiin Sassariin. Sassarissa oli myös vanha kaupunki yms. Se oli vain isompi kuin asemapaikkamme, Alghero.

Sassarissa oli myös lankakauppa, mutta se oli ilmeisesti lauantaisin suljettu.

Poliisit ajelivat siellä sähköautolla.

Ja tämä herra oli saanut oikein oman aukion.

Seuraavaksi päiväksi meille oli varattu auto. Lancia Ypsilon oli meille ennestään tuntematon automerkki, mutta hyvin sillä ajelu sujui.

Aluksi ajelimme suositeltua rantareittiä Bosaan, jossa kävimme kahvilla ja haukkaamassa jotakin.

Sitten jatkoimme vuoristoisimpia reittejä takaisin pohjoiseen päin. Meille tuli tutuksi sanonta: Eksymällä löytää kaikki parhaat paikat:D

Joka tapauksessa löysimme päämäärämme Sardinian Karibiarannan, jossa on kuvattu Bond-leffakin. Se oli todella upea: valkoista hiekkaa ja sinistä vettä. Mutta porukkaa siellä oli myös niin paljon, ettei pyyhkeille meinannut tilaa löytyä.

Viimeiset pari päivää otimme kaikki levon kannalta; taisimme todella olla levon tarpeessa. 

Jos reissusta hakee negatiivisia puolia, minun kohdallani ne olivat hyttyset. Ketään muuta meistä ne eivät pistäneet kuin minua ja kuten tavallista pistokohdat alkoivat mätiä. Hain jopa apteekista salvaa, muttei sekään ihmeisiin pystynyt.

Positiivisia puolia oli mm. ruoka. Italialainen pizza on hyvää. Hotellin vieressä oli Pizzeria al metro, josta sai metripizzaa kolmella valinnaisella täytteellä. Niin ja pizzat olivat todellakin metrin pituisia eivätkä kuten täkäläinen market-metripizza, joka on hädin tuskin 70cm.  

 

Vaikka ilmoitinkin, etten pidä helteestä, olisi pitänyt tarkentaa, etten pidä Suomen helteestä. Yleensä etelän mailla meren läheisyys pitää helteen haitat loitolla. Sitä paitsi reissumme oli varattu jo tammikuussa…