Nimittäin blogikoira täytti eilen 5 vuotta. On tullut sekin jo miehen ikään. Tässä kuva kakusta; koristelu ei oikein onnistunut, koska kakkumateriaali oli aika murenevaa. Hyvin kelpasi; lautanenkin nuoltiin moneen kertaan. 

Olen viikonlopusta lähtien herättänyt hilpeyttä lähipiirissä. Kaikki alkoi lähikaupan vihannestiskiltä. Kaikessa rauhassa punnitsin tomaatteja ja kurkkuja. Ja sitten lähdin kärryineni leipätiskille. Ihmettelin hiukan, kun tuntui kuin joku olisi seurannut minua. Hetken päästä minua koputettiin olkapäälle ja rauhallisesti sanottiin: Kuulkaas rouva, teillä taitaa olla minun kärryni. Aivan oikeassa mieshenkilö oli. Kärryissä oli ostosten lisäksi myös hänen laukkunsa. Mitä siinä muuta voi kuin pyydellä anteeksi ja fiksusti vielä lisätä: Minä jo ihmettelinkin, kun kärryissä oli vääränlainen juusto!!!!! Tässä vaiheessa muutkin perheenjäsenet olivat ehtineet paikalle ja olivat tikahtua. 

Tässä olisi jo ollut tarpeeksi yhdelle kauppareissulle, mutta kun minut jälleen päästettiin yksin pesuainetiskille, enkös ollut laittamassa pesuaineputelia kulman takaa tuleviin kärryihin, joita kuljetti taas joku vieras mies. Jotenkin kuvittelin, että tottakai oma mieshän se sieltä tulee hakemaan minut ja pesuainneen.

Maanantaina töistä tullessa ihmettelin, kun kotiovi ei aukea millään. Soitin sitten ovikelloa (onneksi M oli kotona) ja sisään päästyäni tenttasin M:ltä, onko hänellä ollut lukon kanssa ongelmia. M halusi sitten koettaa minun avaimellani - ja silloin minulla välähti. Olin yrittänyt avata ovea työpaikan avaimella. Siis kodin ja työpaikan avaimet ovat aivan eri avainketjuissakin. 

Mitähän tässä oikein pitäisi tehdä, jos tällainen vielä jatkuu...