Meidän pieni tyttösemme täyttää jo 17. Enää vuosi niin hän on täysi-ikäinen.

Vuosi oli 1991 ja M halusi välttämättä syntyä keskellä yötä. Isoveli vietiin hoitoon ja mieheni kyyditsi minua sairaalaan, josta kätilö kuitenkin passitti hänet takaisin kotiin. Ja juuri, kun hän pääsi kotiin, hänet soitettiinkin takaisin sairaalaan. Sairaalassa olimme 4 päivää; kotiin pääsimme juuri itsenäisyyspäivänä. Muistan, kun kotiinpäästyä lähdin hiukan ulos kävelylle ja juuri silloin sytytettiin ikkunoille kynttilöitä itsenäisyyden kunniaksi.

Isovanhemmat olivat onnessaan uuden lapsenlapsen johdosta. Varsinkin miehen vanhemmille tyttövauva oli uutta, koska heillä oli 2 poikaa.

M ressukka sairasti lievän koliikin (=nukkui edes joskus). Se alkoi jouluna ja jatkui noin kuukauden verran. En muista koskaan olleeni niin väsynyt. Minut pelasti läheinen leikkikenttä, jossa oli paljon muita äitejä ja perhepäivähoitajia. Sinne mentiin satoi tai paistoi. Raitis ilma piti hereillä siihen asti, kun mies tuli töistä ja sai hetken levätä. Kun koliikista selvittiin, löytyi mitä aurinkoisin pieni tyttövauva.