Kuten viime kesänä kirjoittelin J valmistui Manchesterin yliopistosta. Hän ei halunnut aloittaa maisteriopintojaan ennen kuin oli parannellut venäjän kielen taitoaan. Jotta kieltä oppii kunnolla, pitää oikeastaan oleskella ko. maassa, joten J hommasi itselleen puolen vuoden harjoittelupaikan Venäjällä - Murmanskissa. Hän aloitti lokakuun alkupuolella ja lopettaa maaliskuun loppuun. Jouluna hänellä oli parin viikon loma.

Murmansk ei ole sellainen paikka, jonne pyrähdetään viikonloppumatkalle noin vain. Venäjälle yleensäkin pitää olla viisumi, mutta vuosiviisumin haltijat pääsevät esim. Pietariin aika vaivattomasti.

Murmanskiin pääsee:

- lentämällä Pietarin kautta
- junalla Pietarin kautta
- lento Ivaloon + bussi (= paku)
- junalla Rovaniemelle + bussi (oikea bussi Ivaloon ja sieltä em. paku)
- omalla autolla ihan miten haluaa

Kun suunnittelimme matkaa, ensimmäisinä putosivat venäläiset lentoyhtiöt listalta. Samoihin aikoihin niitä taisi pudota myös taivaalta. Allegro Pietariin olisi ollut ihan hyvä vaihtoehto, mutta jatkoyhteys Murmanskiin olisi kestänyt 26h. Samoin Rovaniemelle olisi pitänyt käyttää yöjunaa ja istua ensin bussissa useampi tunti ja vaihtaa sitten Ivalossa venäläiseen
pakettiautoon. Ja oma autokaan ei oikein tuntunut hyvältä vaihtoehdolta. Joten lopuksi meille jäi vaihtoehdoksi lentää Ivaloon ja jatkaa sieltä pakettiautolla loppumatka. Finnairin skandinavian ja kotimaan alennuslennot tulivat myös samaan aikaan myyntiin, joten lentoliput olivat valmiina. Pakettiauto ei tuntunut edelleenkään hyvältä vaihtoehdolta, joten kun J:ltä
kuulin, että venäläinen taksi on myös mahdollinen eikä edes hirveän paljon kalliimpi kuin kolmen hengen pakettiautomatka, pyysin J:tä  hankkimaan meille taksin. Luotettavasta taksista hän sai vinkin työpaikaltaan. Hinnoista sen verran, että pakettiauto olisi maksanut 50€/hlö/suunta = 300€ ja taksi 340€ kokonaisuudessan. Sitä paitsi pakettiauto lähtee Ivalon linja-autoasemalta ja taksi haki ja toi meidät lentokentälle, joten luultavasti erotus olisi mennyt taksikuluihin Ivalossa.

Hieman jännittyneinä nousimme perjantaina koneeseen ja 1,5 tunnin päästä astelimme Ivalon terminaaliin, jossa meitä oli vastassa vanhempi herrasmies kyltin kanssa.

Nopeasti ilmeni, että hän puhui hyvin englantia ja matka tuntemattomaan saattoi alkaa. Raja-Joosepin raja-asemalle saavuimme noin tunnin kuluttua eikä sen paremmin Suomen kuin Venäjänkään puolella ollut mitään vaikeuksia rajanylityksessä. Sen jälkeen meillä oli vain jäinen tie, jossa vastaantulijoita oli todella harvassa eikä lainkaan asutusta. Onneksi vastaantulijoita ei ollut paljoa, koska kuskimme päästeli hyvää vauhtia (100 - 120 km/h). Perillä olimme noin 4,5h:n kuluttua lentokoneen laskeutumisesta.

J:n asunto on valmiiksi kalustettu vuokrakaksio Murmanskin pohjoisosassa.

Tässä kuvaa J:n rappukäytävän ulko-ovesta.

Ja tästä mennään sisään J:n asuntoon:



J oli laittanut ruoat meille valmiiksi. Koko menu sisälsi myös jälkiruoan ja oli todella maittavaa. Kiitokset vielä<3



Kalusteita asunnossa on riittävästi ja taitavat olla 70-luvulla hankittuja.



Lauantaina lähdimme tutustumaan kaupunkiin. Julkinen liikenne toimii Murmanskissa samoin kuin muuallakin Venäjällä todella hyvin, mutta kaikki bussit yms. ovat aina tupaten täynnä. Niinpä mekin ahdoimme itsemme johdinbussiin ja annoimme kuljettaa itsemme keskustaan. Keskusta ei ole kovin suuri, mutta sieltä löytyy keskusaukio, josta lähtee pääkatu Prospekt Lenina. Tämän varrelta tai läheisyydestä löytyvät parhaimmat kaupat ja ravintolat. Muuten sitten kaupunki käsittääkin lähinnä vain lähiöitä.

Yleiskuvia:

Rautatieasema:

Kaupungista löytyy myös suomalaisvaikutteita:

:DDD

Keskusaukio:

Uudenvuodenkuusen vieressä oleva hotelli on ollut remontissa useamman vuoden ja loppujen lopuksi rempparahat kavallettiin, joten valmistumisesta ei enää ole tietoa.

Illalla kävimme syömässä keskusaukion lähellä sijaitsevassa ravintola Toppo:ssa (suom. Torro). Ruoka oli hyvää ja palvelu englanninkielistä, mikä ei todellakaan ole itsestäänselvää Murmanskissa.

Ravintolassa oli oma erikoisuus, alkukeitto, joka kuului annoksen hintaan. Tällä kertaa saimme sienikeittoa.



Sunnuntaina lähdimme rämpimään kunnon lumisateeseen. Bussilla pääsimme puoleen väliin mäkeä, jonka huipulla seisoi ylväästi Tuntematon Sotilas. Murmansk on yksi Venäjän (Neuvostoliiton) sankarikaupungeista  ja patsas ilmentää ko. titteliä. Valitettavasti lumisade oli niin sakea, ettei vuonolle nähnyt hyvin. Mäeltä maisemat olisivat olleet huikeat.

Aljosha:

Tässä lukee jotakin Neuvostoliiton napapiirin puolustajille:

Ja ne sankarikaupungit:

Patsastelun jälkeen käväisimme blineillä, jotka olivatkin todella hyviä. Loput tuliaiset ja J:lle vähän jääkaapin täytettä ostimme myös samalla reissulla.

Kun olimme vieneet ostokset J:n asunnolle, lähdimme syömään ravintolaan nimeltä Fusion, joka oli myös em. pääkadun varrella. Ruoka oli hyvää, mutta paikasta en kovasti pitänyt tupakansavun ja tyylin vuoksi. Se oli enemmän baari, josta sai ruokaa kuin ruokaravintola.

Maanantaiaamu sujuikin sitten pakatessa ja taksia odotellessa. Tasan kello 12.00 taksi oli pihassa ja pitkä kotimatka saattoi alkaa. Kaupunkialueen jälkeen kuskimme ajeli jälleen reipasta vauhtia eikä kummassakaan tullissa tarvinnut viipyä pitkään. Suomen puolella tiellä tallusteli muutama poro.

Maisemia Suomen puolella:

Ivalossa kävimme lounaalla ravintola Kultahipussa. Kuskimme halusi välttämättä odottaa ja viedä meidät perille lentokentälle saakka. Kävi hän sentään kaupassa eikä meillä kulunut pitkään lounaalla, koska kaikki oli valmiina seisovassa pöydässä. Kuskimme jatkoi Norjan kautta Murmanskiin ja me jäimme kentälle valmistautumaan kolmen tunnin odotteluun. Ivalon kenttä on tosi hiljainen. Olimme pari tuntia ainoat asiakkaat ja näimme vilaukselta pari  henkilökunnan jäsentä. Koneessa oli porukkaa vain kourallinen ja siksi meille kaikille jäi tilaa katsoa upeaa valoshowta taivaalla (koneen kapteenin termi). Avuliaasti henkilökunta sammutti koneen sisävalot ja siten näin minäkin elämäni ensimmäiset revontulet.