Vaikka laajakaista kytkettiin meille eilen, en ole ehtinyt ottaa ensimmäistäkään kuvaa. Enkä myöskään ole koskenut käsitöihin lähes kahteen viikkoon. Muuttaminen on todella rankkaa touhua; varsinkin, kun muutetaan isommista neliöistä pienempiin.

Perjantaina oli tarkoitus vain nopeasti siivota vanha asunto uusia asukkaita varten. Kuinka ollakaan sieltä löytyi kuitenkin vielä tavaraa 5. henkilöautokuorman verran. M ajoi non-stoppina vanhan ja uuden asunnon väliä. Vaikka minulla oli ystäväni apuna, vielä 5 minuuttia ennen uusien asukkaiden saapumista moppasin eteisen lattiaa. Eikä siinä kaikki: olin vähän aikaisemmin vienyt kaikki muut siivoustarvikkeet autoon. Ja tietysti muistin, että pari keittiön kaappia olikin jäänyt pyyhkimättä. M:n kanssa aloimme paniikissa pyyhkiä hyllyjä talouspaperilla. M pääsi kaappinsa ylähyllylle ja otti hyllyä irti, jotta saisi sen paremmin pyyhittyä. Hyllylle oli kuitenkin jäänyt nonparelleja (niitä kultaisia pikkupalloja), jotka levisivät iloisesti ympäri koko keittiötä. Niitä sitten metsästettiin urakalla, mutta lopulta ei auttanut kuin jättää loput sinne ja tunnustaa uusille asukkaille, miten kävi.

Lähtiessä Nisu oli niin täynnä tavaraa, etten minä eikä moppi & siivoussanko mahtuneet kyytiin. Joten vanhasta asunnosta lähdettiin jalkaisin reippaasti moppia heilutellen kohti uusia seikkaluja :D

Vapunpäivänä palasimme vielä vanhaan taloon mutta naapuriin. Seinänaapureiden kanssa oli sovittu lähtökahveista jo aikaa sitten. Oikeastaan he ovat ainoa asia, jota vanhasta asunnosta tulee ikävä. Meillä oli tosi mukavaa ja aika kului jutellessa nopeasti. Tarjoilutkin olivat huippulaatua. Ja oli tosi ihanaa istua jonkin aikaa siistissä kodissa.    

Otsikko viittaa uuden kodin kaaokseen. Kyllähän laatikoita purkaisi nopeastikin, mutta kun kaikelle pitää keksiä kunnollinen paikka. Lisää kaaosta saa aikaan M:n remontti. Kaikki M:n tavarat ovat edelleen ympäri muita huoneita. Sumaa päästään purkamaan vasta remontin valmistuttua. 

Tällä kertaa päätän muuttoraportin tähän.