Rankan työputken väliin sain kiristettyä pari vapaapäivää. Lähdimme miehen kanssa J:n luokse Manseen. Jos joku on sattunut katsomaan syksyllä esitettyä Coronation Streetiä, J:n asunto on kuin suoraan sarjasta. Eli punatiilinen rivitaloasunto, jossa on kapea porraskäytävä, kolme kerrosta ja yksinkertaiset ikkunat. Edelleenkään sekoittavista hanoista ei ole puhettakaan ja pesuhuoneen katto oli homeessa. Mutta kaikenkaikkiaan normaali opiskelijakämppä siellä.

Tämäkin oli suoraan em. sarjasta:

J:llä oli niin paljon opiskeluhommia, että pyrimme olemaan mahdollisimman paljon pois tieltä. Ensimmäisenä päivänä Mansessa piti miehen kanssa suunnata lempijoukkueen fanimyymälään.

Kuva on otettu Old Traffordin muistolaatasta. 6.2.1958 lähes puolet Manchester United -joukkueen pelaajista sai surmansa lentoturmassa Münchenissä.

Kun mies sai fanituotetarpeensa tyydytettyä, lähdimme bussilla keskustaan etsimään toisen kaupungin joukkueen fanikauppaa, josta mies vei työkaverilleen tuliaisia. Kävelykadulla saimme tikkarit tuntemattomalta mieheltä;)

J:tä odottelimme eräässä pubissa (tietysti) ja yhdessä menimme syömään espanjalaiseen ravintolaan. Siellä sain maistaa tosi hyvää kalaa englanniksi Monk fish, joka taitaa olla suomeksi Merikrotti. Nam!

Seuraavana aamuna hankkiuduimme miehen kanssa Manchester Piccadilly rautatieasemalle, josta lähti juna Middlesbroughoon. Siellä meillä oli vaihto Whitbyyn menevään junaan. Matka sujui rattoisasti maisemia katsellessa; reitti kulki mm. Leedsin ja Yorkin kautta. Middlesbrougissa meillä oli 8 minuuttia aikaa vaihtaa junaa. Konnarilta kyselimme, olimmeko aikataulussa. Hänen mukaansa olimme 4 minuuttia myöhässä. Mutta viimeiseltä asemalta lähdettäessä hän kävi ystävällisesti kertomassa, että olimmekin ajoissa. Terveisiä vaan VR:lle!!

Middlesbrougin asemalla meidän piti alittaa raiteet eikä siellä ollut kuin kaksi raidetta, joten olimme aivan ajoissa ja nousimme Whitbyn junaan - tai ainakin taulussa luki Whitby. Mutta kuinka ollakaan juna lähti liikkeelle liian aikaisin. Olimmekin hypänneet väärään junaan. Onneksi juna oli paikallinen lättähattu, joka pysähtyy joka asemalla. Menimme tällä junalla viitisen minuuttia takaisin päin ja sitten odottelimme asemalla toiset 5 minuuttia ja palasimme Middlesbrougiin, mutta Whitbyn juna oli auttamatta mennyt. Ja seuraavaan junaan olisi ollut 3 tuntia aikaa.

Mutta parhaaseen Amazing Race tyyliin lähdimme kartoittamaan vaihtoehtoja ja etsimme bussiaseman. Siellä ystävällinen mieshenkilö neuvoi meidän Whitbyyn menevään bussiin ja lähti itse oppaaksi mukaan. Hän oli lähdössä hitaammalla bussilla Scarbrough'oon, mutta vaihtoi meidän kanssamme samaan bussiin. Matka kesti noin tunnin ja olimme lähes junan kanssa samaan aikaan perillä. Bussimatka oli tosi rento; siellä matkusti mm. neljä koiraa:)

Whitby oli aivan ihastuttava merenrantakaupunki, jolle turismi on suuri tulonlähde. Tosin matkailukausi ilmeisesti alkaa hiukan myöhemmin, koska perjantaina iltakuudelta kävellessämme takaisin guest houseen, ei kaduilla näkynyt ristinsielua.

Majoituimme mahtavaan B&B paikkaan. Siellä oli vain 4 huonetta ja uskomattoman ystävälliset emäntä ja isäntä.

Mutta varsinainen syy Whitbyyn tuloon oli TV-sarja Sydämen asialla, Heartbeat. Sarjan kuvitteellinen kylä Aidensfield on vain noin 10 mailin päässä Whitbystä. Kylän oikea nimi on Goathland. Valitettavasti kaikki junat ja bussit olivat menneet, kun viimein pääsimme Whitbyyn, mutta teimme diilin paikallisen taksikuskin kanssa, joka vei meidät sinne, kierrätti kaikki nähtävyydet ja vieläpä kertoi ylimääräistä. Seuraavia kuvia ei varmaan kannata katsoa, ellei ole sarjaa seurannut.

Aidensfield Arms

 

Lampaita kylänraitilla. Lammasonnettomuuksia kuulemma sattuu usein eikä ihme.

Scrippsin korjaamo

Aidensfieldin asema, joka on toiminut myös Tylyahon asemana Harry Pottereissa. Tänne kulkee oikea höyryjuna tiettyinä aikoina.

 

Kun kylän nähtävyydet oli kierretty, pyysimme taksikuskia suosittelemaan meille ruokapaikkaa, koska B&B:n emäntä kehotti syömään aikaisin. Whitbyn ravintolat menevät kiinni viimeistään yhdeksältä. Taksimme jätti meidät hiukan kaupungin ulkopuolelle ravintolaan, josta lupasi tulla hakemaan, kun olemme valmiita.  

Tuo huvimaja näkyi syödessä ikkunasta. Ruoka oli hyvää ja ympäristössä aivan sielu lepäsi. Ja taksikuski tuli hakemaan kuten lupasi.

Tässä vielä yksi kuva ravintolan pihalta:

Seuraavana päivänä palasimme Manseen suuremmitta seikkailuitta. Lopun ajan vietimme J:n kanssa, kunnes sunnuntaina oli aika palata Suomeen. Valitettavasti vain lento, EasyJet, oli pari tuntia myöhässä, joten paluu arkeen kävi melkoisen väsymyksen kautta. Lento oli nimittäin vasta yli yhdentoista Hki-Vantaalla.

Käsitöistä ei ole sen suurempaa kerrottavaa. Yhden käsityölehden ostin reissulta ja ainoastaan nappien vuoksi:D